Philips

Alankomaalainen Philips seikkaili videopelien maailmaan kahdella merkittävällä konsolilla. 1970-luvun lopulla Philips osti Magnavoxin jälkeen ja päätti siirtyä videopelien konsolimarkkinoille valmistamalla Videopacin, joka oli Odyssey² -kloni, joka lanseerattiin Yhdysvalloissa vuonna 1978. Tätä konsollia markkinoitiin eri tuotenimillä (Radiola, Schneider, Siera), ja se omaksui strategian, jonka tarkoituksena oli saada Videopac-sarja näyttämään eurooppalaiselta standardilta.

Videopac erottui integroidusta näppäimistöstään ja pyöreistä pyöräohjaimista, mutta kärsi teknisistä rajoituksista Atari 2600:een verrattuna. Koska valittiin mikrokontrollerin käyttö todellisen mikroprosessorin sijaan, Videopac oli jäljessä kilpailijoistaan. Tästä huolimatta konsoli saavutti kohtalaisen menestyksen Euroopassa numeroitujen kasettiensa ja usein useita pelejä sisältävien levykkeidensä ansiosta.

1990-luvulla Philips yritti toista hyökkäystä CD-i:llä (Compact Disc Interactive). Philips markkinoi alun perin CD-i:tä perheviihdetuotteena ja vältti videopelien korostamista, jotta välttäisi kilpailun pelikonsolien kanssa. Varhaiset julkaisut keskittyivät koulutuksellisiin, musiikki- ja itseään parantaviin otsikkoihin. Kuitenkin järjestelmä, joka oli suunniteltu ensisijaisesti multimediasoittimeksi, oli liian heikko muihin pelausalustoihin verrattuna, mikä johti tämän kunnianhimoisen multimediaalustan kaupalliseen epäonnistumiseen.